Mies lähti eilen ASLAK-kuntoutukseen ja olen jo 2 päivää saanut olla ihan itsekseni. Olen ollut niin laiskalla tuulella, että hyvä kun on päässyt sohvan nurkasta välillä ylös. Välillä täytyy levätä. Lasken jo kohta tunteja, että saisin tuon olkapääni tuosta kantotelineestä. Keskiviikkona pitäisi tämä hetki koittaa. Arvatkaa vain, että odotanko sitä hetkeä, että voisi nukkua mahdollisesti jo muussakin asennossa kuin käsi nojaamassa sohvan selkänojaa.  Lisäksi tulen nauttimaan siitä hetkestä kun saan ulkotakin normaaliin tapaan kiinni eikä ulkona pidä tasapainoilla liukkailla keleillä yhden käden varassa.

Päivän korttkin syntyi, vaikka laiskana ollaan oltukin. Tätäkään leimasinta en ole vielä käyttänyt kuin muutaman kerran. Tätä leimasinta ajattelin äitienpäivä ja mahdollisesti myös ylioppilaskortteihin.

Maiju