Kotiuduin juuri Tampereen kädentaitomessuilta.  Ääneni alkoi viimeisenä messupäivänä enää olemaan vain muisto entisestä. Ääni tuli vain pihinänä, mutta eiköhän se taas siitä palaudu.

Olen ihan hämmentynyt siitä kaikeasta ihanasta palautteesta mitä olen messujen aikana ja jälkeenkin saanut. Ehdin äsken lukemaan ne lukuisat kommentit mitä oli tämän neljän nettivapaani aikana kertynyt (sähköpostit on vielä lukematta).

Olen myös ihan hämmentynyt niistä lahjoista mitä sain muutamilta blogini lukijoilta ja ne tulivat minulle ihan täytenä yllätyksenä. Nöyrä kiitokseni teille. Olette ihania. Kiitos myös niille ihanille ihmisille, jotka välillä jaksoivat tulla huolehtimaan siitä, että onko nälkä, että pitääkö tuoda jotain. Minusta oli ihan mieletöntä, että kannoitte huolta meidän jaksamisesta. Ihan mieletöntä huolenpitoa.

Nämä messut taas osoitti sen, että miksi tätä juttua teen. Syy on siinä, että alan harrastajat ovat niin ihanaa porukkaa.

Vaikka meillä olikin Heinikan osastolla valtava kiire koko messujen aikana, niin silti me jaksoimme heittää huumoriakin siinä työn lomassa. Nauru ei loppunut edes messupäivien jälkeen ja jatkui aina heti aamusta silmät avattuamme.

Kiitos Heinille, Päiville (Heinin sisko) ja Ninalle messupäivistä ja tietenkin vielä avuksemme sunnuntaina rientäneelle mummelille. Teidän kanssanne oli ilo työskennellä.

Kiitos kaikille teille, jotka teitte myös asiakkaana näistä messuista niin onnistuneen. Teitä oli niin ihana nähdä ja niin runsaslukuisina.

Palaan asiaan vielä messujen tiimoilta ja myös Slicen tiimoilta kunhan vain kerkeän. Onneksi on vielä huominen varattu lomapäiväksi päätyöstä, jotta pystyn saamaan kaikki taas normaaliin päiväjärjestykseen.

Maiju