Kävin nyt aamusta tuolla olkapäänleikkauksen lopputarkastuksessa. Lääkärin mukaan tilanne voi pahentua muutaman kuukauden jälkeen leikkauksesta. Kuulemma toipuminen on sellaista vuoristorataa. Lääkäri sanoi, että mulla on kiertäjäkalvosimen rappeutuma, joka on pitkäaikainen vaiva. Nyt yritetään saada sitä kiertäjäkalvosinta kuntoon kuntoutuksella, sain lähetteen hänen suosittelemalleen fysioterapeutille. Tämä fysioterapeutti on kuulemma perehtynyt näihin vaivoihin.  Sain puolen vuoden päähän ajan tälle leikkaavalle ortopedille, vaikka kuulemma ei yleensä ole tapana  seurata tilannetta kuin tuohon lopputarkastukseen saakka. Onneksi sain, koska muuten olisi tullut sellainen tunne, että voi voi kun se käsi on kipeä ja ei voi mitään. Harmittaa ihan vietävästi, koska tuo käsi rajoittaa kuitenkin elämää kun se ei toimi niin kuin pitäisi. Kaikki voimaa vaativat asiat esimerkiksi lasin leikkaaminen ja monet muut asiat jäävät tekemättä kun käsi ei kestä. Viime viikolla muutin töissä työhuoneesta toiseen (muuttomiehet hoitivat kantamisen), mutta jouduin itse nostelemaan mappeja hyllylle yms. niin kyllä sen yöllä taas huomasi tehneensä. Eilen pesin vessan lattiia ja yöllä sen kyllä taas huomasin tehneeni. Kun tuo vaiva on kestänyt kohta kaksi vuotta niin kyllä se alkaa jossain vaiheessa ottamaan päähän. Olisi niin ihanaa kun pystyisi tekemään kaikkea mitä ennenkin.

Lääkärin mukana kun vaiva on kestänyt jo kaksi vuotta niin kuntoutusaikakin on sitten pitkä. Ei siis auta muu kuin odottaa, ehkä se käsi vielä joskus on kunnossa.

Maiju