Tampereen Kädentaitomessut ovat ohi. Kyllä meillä olikin taas tosi kivaa. Minä sain taas tehdä taustoja kortteihin ihan urakalla. Nyt kun vielä saisi taustat korteiksi, niin olisi tosi kivaa. Tässä sitä vaihdetaan ajatuksia:

Tuli sitten vietettyä synttäreitä messuilla. Minähän tunnetusti en vietä mun synttäreitäni. Nyt kuitenkin kaverit päätti mun puolesta, että niitä vietetään kun sattuivat osumaan tähän messuviikonloppuun. En kehdannut enää täyttää 25 vuotta, koska olen sen täyttänyt jo yli 20 vuotta, joten päätin vihdoinkin täyttää jo 26 vuotta. Minua kyllä lahjottiin aika kiitettävästi ja muutama yllätyskin oli varattu päivien varalle ystävien taholta.

Maissi teki minulle näin ihanan kortin. Kortti oli niin minun näköinen ja värinen:

Kortin lisäksi Maissi oli vielä tehnyt ihanan kranssin ja pakettiin oli vielä laitettu suklaateetä, kiitos Maissi, sinä aivan selvästi tunnet minut.

Aivan ihanalla pupujussilla minua muisti Aija ja Calle. Tämä oli siis niin minun näköinen, tykkäsin ihan kamalasti. Niin kovasti tykkäsin, että me lähdettiin porukalla ostamaan näitä ihania hahmoja lisää.

Seinäjoen Kädentaitomessuilla ihastuin Aanmaan koruihin. Ostin aiemmin puna-mustan korun heiltä. Näistä olin niin kovasti puhunut, että mummeli päätti ihastuttaa minua heidän koruilla. Tämä oli niin ihana, että oli mun kaulassani kaksi päivää. Tykkäsin, tykkkäsin, tykkäsin. Kiitos mummeli. Vielä on jokunen väri, mitä näitä voisin haluta.

Työkaverini Päivi kävi myös tervehtimässä ja toi itsensä ja toisen työkaverin puolesta minulle tervehdyksen. Kiitos Päivi. Värit on niin minua.

Merja oli myös valmistautunut juhlistamaan päivääni. Kiitos Merja. Päätit sitten Marja Tyrnin tavoin laittaa suut makeaksi. Muuten mun lempisuklaata, kuka on kertonut?

Hilkka toi minulle myös lahjuksen. Itse tekemänsä kauniin patalapun, mitä ei aivan varmasti raaski edes käyttää. Kiitos Hilu.

Heini, Niina ja Amppa sekalaisesti muistivat minua tällaisilla lahjuksilla:

MinnaK onnitteli minua kortilla Maaretin kortti oli tullut minulle postissa poissaoloni aikana. Kiitos molemmille kauniista korteista.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä. Synttäripäivän aamuna Fiskarsin Anne kiikutti minun demopöydän ääreen tällaisen "taideteoksen" ja hän kertoi, että oli sen yhdessä Kaarinan kanssa askarrelleet minulle ja kuulemma ihan sydämellä. Voin vain kuvitella kun "tytöillä" on ollut hauskaa tätä tehdessään. Säilön tämän muistojen aarrelaatikkoon ;)

Minut yllätettiin perjantai-iltana ihan täydellisesti. Luulin, että menemme syömään ihan normiporukalla. Yllätyksenä meille olikin varattu pöytä ja liikkellä olimmekin vähän isommalla seurueella. Anne oli soittanut ravintolaan etukäteen ja toivonut, että he voisivat tehdä minulle tällaisen erikoisaterian eli hän tilasi suklaamuffinssin erikoistekstein. Meillä on aina muutaman kaverin kanssa tapana käyttää sanontaa, että "normipäivä, normikortti, normidemo yms... eli kaikki on aina niin normia). Juuri ennen kuin muffinssi tuotiin pöytää minulta kysyttiin, että millainen messupäivä oli. Vastasin, että ihan normipäivä. Ja sitten sainkin ihan normialkupalan pöytään. Ihana yllätys. Koskaan aiemmin mua ei ole yllätetty näin totaalisesti eli tällainen normimuffinssi kannettiin kuohuviinilasin kera eteeni:

Ihan normitilanne siis tässä:

Ihan kun olisi viettänyt isomiakin juhlia, vaikka niiden aika onkin vasta kahden vuoden päästä eli silloin täytän pyöreitä eli 30 vuotta. Näillä juhlilla varmaan mennään siihen saakka.

Kiitos kaikille rakkaille ystävilleni. Laitan myöhemmin vielä näytille myös messuostokseni.

Kaikki arvonnat on muuten sitten suoritettu. Onnea kaikille voittajille, toivottavasti muistin kaikille laittaa sähköpostia.

EDIT: Tänä aamuna kyllä heräsimme Heinin kanssa ikäviin ääniin Tampereella. Parin sadan metrin päässä meidän hotellista tapahtui tämä ikävä tulipalo, jossa menehtyi useampi ihminen. Aamulla kävin hakemassa seitsemän aikaan junalippua asemalta ja otin kuvan siitä meidän hotellin kulmilta. Hämeenkatu oli suljettu ja paikalla oli kymmeniä paloyksiköitä, poliiseja ja ambulansseja.

Maiju