Toipuminen olkapääleikkauksesta on sujunut hyvin. Tällä viikolla (tiistaina) alkoi toinen ongelma, joka vain pahenee. Tiistaista lähtien olen kärsinyt kauheasta niskakivusta, joka oireilee pahoinvointina ja huimauksena. Maailma pyörii silmissä ja on koko ajan sellainen tunne, että oksennan.

Mulla on vuosien päätetyön ja aikoinaan konekirjoitustyön johdosta tullut niskaan patti, joka aika ajoin oireilee pahastikin. Tämä patti ikään kuin kerää nestettä itseensä ja silloin alkavat ongelmat. Eli kärsin mm. jännityspäänsärky oireista ja pahoinvoinnista tämän takia. Tuo patti on pahimmillaan ollut niin kipeä, että siihen ei ole voinut koskea sormellakaan ilman, että huusin. Reilut 2 vuotta sitten jouduin hakemaan sairaslomaa kun tilanne oli se, että mä olin kärsinyt monta viikkoa "kauheasta" päänsärystä ja pahoinvoinnista. Sanoin lääkärille, että hän määräisi sellaiset lääkkeet, että pääsisin siitä kauheasta tunteesta. No hän määräsikin. Määräsi sellaiset lääkkeet, jota yleensä annetaan syöpäpotilaiden kivun hoitoon. Otin illalla yhden nukkumaan mennessä ja aamuyöstä heräsin vastaavanlaiseen tunteeseen mitä viime yönä. Kaikki heilui ympärillä, seinää tukien pääsin silloin ylös sängystä. Tuskaa teki silloin se, että mulle oli tilattu fysikaalinen hoito sille aamulle ja mä hoin vain mielessäni, että "miten mä selviän kaupunkiin". No selvisin kyllä ja ensimmäiset sanat olivat fysioterapeutille, että "mulla on sitten ihan kamala olo". Fysioterapeutti silloin yritti pikkusen "avata" tuota patista johtunutta oloa. Sillon ensimmäisen kerran päädyimme kokeilemaan myös akupunktiota vaivaan.  Tuo hoidon jälkeen kun lähdin fysioterapeutilta kohti kotia mietin, että miten selviän oksentamatta. No enhän mä selvinnytkään. Heti kun selvisin ulos sieltä fysioterapeutilta niin se oksentaminen alkoi ulko-ovella. Sitten taistelin junassa, että pääsenkö oksentamatta junamatkan, no selvisin nipin napin ja oksentelin sitten taas juna-asemalla. No sitten seuraava etappi oli äidin luokse, joka asui juna-aseman vieressä. Hopuin äidin luokse ja sanoin, että mun oli pakko tulla välillä lepäämään, että pääsen kotiin saakka. Siellä sitten oksentelin parit kerrat. Kunnes ajattelin olon olevan sellainen, että pääsen kotiin saakka. No pääsin nipin napin kotiin ja sitten taas oksentelua. Sitä sitten tapahtuikin ihan sujuvasti tasaiseen tahtiin, oksentelua, nukkumista, oksentelua, nukkumista. Uskon vieläkin vakaasti, että pahimmat oireet aihetti se lääkärin määräämä kipulääke, voitte vain arvata, että otinko toista tablettia? No en ottanut.  Akupunktiosta oli tuohon vaivaani pitkä aikainen apu, mutta ikäväkseni se fysioterapeuttini muutti Kouvolaan ja en ole löytänyt yhtä hyvää akupunktiohoitajaa sen jälkeen.

Viime yönä heräsin taas tuohon kauheaan oloon. Yöllä valvoin pari tuntia ja yritin löytää helpotusta oloon. Kun silmät avasi niin maailma alkoi pyörimään ja oli pakko hakea vati viereen, kun tuli olo, että kohta oksennan. Kävin lämmittämässä viljatyynyn mikroaaltouunnissa ja yritin sillä lievittää tätä pahaa oloa. Yritin hieroa terveellä kädellä tuota pattia ja kosketus teki todella pahaa, mutta jollain tavalla helpotti vähän oloa. Patti on alkanut vaivaamaan varmaankin johtuen tuosta kantositeestä, jota joutuu kantamaan 24/7, eikä tuo käden "kantaminen" ole ihan kevyttä puuhaa. Joskus otan tuon kantositeen niskan takaa pois ja tuntuu, että olo kevenee huomattavasti. Fysioterapeutti mulle silloin havainnollisesti kertoi, että ihmisen pää painaa 5 kiloa ja niska joutuu aika moiseen rasitukseen sitä kannatellessaan ja varmaan on nyt tuon käden kantamisen laita samoin.

Sain onneksi sitten uudestaan nukuttua ja herätessäni olo hieman parempi eli huimaus on poissa. Todella inhottava vaiva. Enkä oikein uskalla hakea tuohon nyt apuakaan. Pitää miettiä lääkärille soittamista, että uskallanko hakea tuohon pattiin apua nyt, kun tuo olkapää on juuri leikattu. Kaikkea sitä ihmiselle tuleekin vaivaksi.

Maiju