Laku on poissa
21.05.2007 - 07:00 / Kategoriat: Yleinen
Laku (synt. 1.12.1992, kuoli 21.5.2007 klo 01.55)
Laku koiramme jouduttiin lopettamaan viime yönä. Illalla olimme menossa nukkumaan ja yritin maanitella Lakua sohvalta nukkumaan. Tavallisesti ei pidä maanitella, vaan juoksee nopeasti sänkyyn kun muutkin sinne siirtyvät. Nyt ei, katsoi vain minua sohvalta. Maanittelin Lakua nousemaan ja sanoin, että kannan hänet. Huomasin, että takapää ei toimi eli takapuoli ei pitänyt ylhäällä.
Heti lähdettiin viemään Lakua pieneläinklinikalle Viikkiin ja matkalla sitten päätettiin, että nyt on aika luopua. Päätös on vaikea tehdä, mutta piti ajatella Lakun parasta. Jonotimme reilut kolme tuntia klinikalla, jonka jälkeen oli aika päästää Laku ikuiseen uneen.
Maiju
Sinulla tuntuu nyt olevan muutoksen ajat meneillään.
Juoskoot Laku iloisesti Isossa-koirataivaan puistossa!
Minusta vaikeinta on tehdä se päätös, että milloin on aika luopua. Olemme onneksi miehen kanssa olleet koko ajan samoilla linjoilla siitä, että Lakun etu menee meidän edelle. Sitä tietysti aina toivoisi, että ei joutuisi päättämään toisen elämästä, olisi toivonut, että Laku olisi nukkunut itse ikiuneen.
Tiedän, että Lakun sydänvaivat ja nämä muut toimintahäiriöt ovat nyt taakse jääneet ja Lakulla on hyvä olla, siellä missä hän on.
Maiju
Perheenjäsenen menettäminen on aina kova juttu.
Aurinkoa ja valoa elämääsi!
Tulitukka
Oliveria
Voimia sinne! Minullakin oli kunnia Laku tavata ja kiva koira se oli. Meillä oli sama tilanne 1.5 vuotta sitten kun kissamme Misfit (Fisu) sairastui. Ensin mietittiin, että voisi kotona kuolla, mutta surku sitä oli katsoa kun toinen ei enää jaksanut mitään tehdä, vaikka eläinlääkäri sanoi, että kipuja ei ole. Parempi vaihtoehto oli kyllä vielä lopetettavaksi, ettei toisen tarvinnut kärsiä. Olen suunnittelut muistoalbumin tekoa, mutta en ole vielä saanut aloitettua.
Elämä jatkuu, jaksamista!
Elämä jatkuu, jaksamista!
Sinulla on nyt melkoinen myllerrys vuosi meneillään, niin paljon suuria asioita.
Osanottoni ja jaksamista eteenpäin.
Voimia jaksamiseen! Tiedän miltä tuntuu, kun joutuu äkillisesti luopumaan lemmikistä. Nyt on Lakulla hyvä olla! Eemililtä erikoisterveiset!
Vuosi sitten menetimme uskollisen ystävämme Artun.
Ajattele että Laku sai hyvän kodin niin pitkään ja on suurinta rakkautta luopua silloin ,kun näkee ,että aika on tullut.
Alla on mielestäni kaunis tarina tähän loppuun.
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa: loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä. Mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset, sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut. Kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä.
(Kirjoittaja tuntematon)
Ei ole sanoja kuvailemaan surua rakkaan perheenjäsenen lähtiessä ikuisuuteen...
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän.
Kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat, se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina, älä anna turhaan sydämesi itkeä.
-kirjoittaja tuntematon-