Vähän kuulumisiakin laitan tähän väliin. Olen ollut viettänyt vähän hiljaiseloa monellakin saralla. Kuukauteen en ole tehnyt oikeastaan mitään askartelurintamallakaan neljää korttia lukuunottamatta. Nyt olisi sesonkia, mutta into puuttuu. Ehkä se tulee ajan mittaan takaisin kun vähän hengähdän väliin. Muutamia tavaratilauksia on vetämässä ulkomaille, joten ehkä into taas palaa kun saan tavarat kotiin. Katsellaan.

No tänään oli kuitenkin sovittu vanhassa työpaikassani, että olisi läksiäiskahvien aika. Tytöt olivat kattaneet pöydän niin kauniisti ihan minua ajatellen (vaaleanpunaiset servetit ja vaaleanpunainen prinsessakakku). Ihan kuin työkaverini tuntisivat minut 10 vuoden kokemuksella. Harmi vain kun en tänään sitten ollut pukeutunutkaan ihan vaaleanpunaisiin, mutta onneksi vaaleanpunaiset kenkäni pelasti tilanteen :o)

Itse olin jotenkin ensiksi sitä mieltä, että en haluaisi läksiäiskahveja, koska mun on aina niin vaikea "juhlistaa" itseäni. Mutta tilaisuus oli niin kaunis ja kukat, kakut ja kaikki niin kauniita, että onneksi kuitenkin suostuin :o) Kiitos KJ:lle yms, jotka olivat juhlat järjestäneet.

Tällaisen ihanan kukkakimpun sain mukaani ja lisäksi Kalevalakorumyymälään lahjakortin. Olinkin juuri ihaillut erästä kalevala-aiheista korua, joka luultavasti on se, minkä tulen hankkimaan. Tässä linkki siihen koruun, mitä olin ajatellut.

Tänään olin työpaikalla aika pitkän päivän (klo 9.30 - 19.00), kun samalla piti käydä koko "omaisuus" läpi mitä sieltä työhuoneestani oikein 10 vuodessa löytyikään. Kun kävin laatikkoni kätköjä lävitse niin välillä yksinäni nauroin ääneen niille asioille, joita sieltä laatikostani paljastui. Laatikkoni olivat kuin aarreaitta, sieltä löytyi kaikki se 10 vuotta minkä oli työpaikallani ollut. Monet asiat olivat jo unohtuneet, mutta palasivat mieleeni kun katsellessani vanhoja valokuvia tai lukiessani hauskoista virkistysmatkoistamme. Nyt kun olen ollut niin pitkään sairaslomalla niin siirto uuteen työpaikkaan on helpompi, jotenkin sitä on jo tavallaan irtaantunut vanhasta näiden poissaolokuukausien aikana.

Soitin äsken eräälle entiselle työkaverilleni, josta on tulossa siis taas nykyinen :o). Kyselin, että joko mun on sijoitettu jollekin osastolle. Kuulemma ei, koska kuusi osastoa tappelee, että kuka mut saa. Luulin, että tappelijoina olisi vain kolme osastoa. Luultavasti yhteisymmärykseen päästään vasta ihan viime metreillä. On kivaa, että mua siis odotetaan ja seurastani kiistellään :o). Tuo hivelee ihan kivasti itsetuntoa. Tosin sanoinkin läksiäisjuhlissani, että olen 10 vuodessa muuttunut ihmisenä niin paljon, että he eivät tiedä saavansa henkisesti paljon vahvemman ihmisen kuin sen, josta he 10 vuotta sitten luopuivat. Nyt siis odotan aivan innolla uusia haasteita, joita siis on odotettavissa perjantaina.

Yritän vähän päivitellä useammin blogiani jatkossa.

Maiju