Tällaista jälkeä saa kun oikeakätisenä joutuu meikkaamaan vasemmalla kädellä. Täytyy sanoa, että tänään ei enää meikkaus mennyt pitkin nenää niin kuin eilen. Vähän mua  nauratti. Ehkä jossain vaiheessa jo osaan meikata taas myös vasemmallakin kädellä.

 Tällaiselta näytti tänään tuo leikattu käsi. Tänään ajattelin vaihtaa tuon kipparikallesidoksen jo vähän kevyempään vaihtoehtoon. Kun kipparikallesidos ei pysy paikoillaan vaan valuu aina nukkuessa. Näyttää ihan kivalta. Lääkärille vähän vinoilin, että "mahtaa olla kivaa kun voi paksulla tussilla piirellä potilaan käteen". Siitä hyvästä taisin saada vielä extranuolen tuohon käteen... Ainakin omasta mielestäni olisi riittänyt se leikkausviivan merkitseminen ja pahimman kipukohdan merkkaus... Mutta eipä tuo haitanne... Ihan kivasti on ommeltu ja näyttää nyt ihan hyvältä.

Maiju

Eilen leikattiin tuo kyynärpää. Leikkaus tehtiin joskus klo 9 jälkeen ja pääsin kotiin sairaalasta jo klo 12. Olisivat pitäneet pikkasen pidempään kun sain kipulääkkeeksi jotain keskushermostoon vaikuttavaa ja siitä tulee aina vähän paha olo... Pyysin vain pahoinvointilääkkettä ja sanoin hoitajalle, että "anna kaarmimalja mukaan niin kyllä mä pärjään kotimatkan ajan".  Olin kyllä sitten äidin luona tähän aamuun, koska mulla piti olla "valvoja" aamuun ja miehellä oli sellainen työvuoro, että ei olisi voinut varmasti valvoa koko yötä.  No kaikki meni niin hyvin, että äidin kanssa käytiin pariin otteeseen eilen jopa kaupoilla... eikä tuntunut missään.

Tällainen paketti on kädessä seuraavat 5 päivää ja sitten pakettia kevennetään vähän ohuemmaksi. Leikkaus tehtiin laskimopuudutuksessa, mikä ei todellakaan ollut mikään kauhea toimenpiteenä. Turhaan sitä vähän jännitin. Käteen tuli sellainen noin 5-6 cm viilto ja 6 tikkiä. Neljä viikkoa ainakin olen sairaslomalla. Tilanne katsotaan neljän viikon päästä uudelleen. Tällainen se pakettini on:

Olo on ihan OK, kunhan muistaa ottaa kipulääkkeet sopivin väliajoin.

Maiju

Tänään sain mukavaa viestiä HUS:sta. Joulukuun alkupuolella mut laitettiin kyynärpääleikkausjonoon ja sanottiin, että jonotus on noin 4 kuukautta. Ilmoitin, että olen valmis ottamaan myös peruutusajan, koska käteni kiusaa niin paljon eli en nuku öitä kokonaisina ja käsi rajoittaa hyvin paljon sitä, että mitä voin tehdä ja mitä en voi tehdä. Esimerkiksi olen ollut liikuntakiellossakin käden takia jo marraskuun alusta saakka ja kaikkien painavien kassien ja laukkujen kantaminen/vetäminen on tällä kädellä aika ongelmallista. Matkoilla aina vasta huomaan kuinka rajoittunut olen tuon käden kanssa. Kohta pitää hankkia matkoille mukaan laukunkantajat :)

No siis leikkauspäivä ratkesi tänään ja se on jo kahden viikon päästä eli 7.2. (lauantai). Taavan kanssa tänään naurettiin puhelimessa sitä, että kun olen joutunut tämän kevään menojen kohdalla koko ajan sanomaan, että en tiedä, että mihin voin osallistua ja mitä tehdä, kun en tiedä käden leikkauspäivää. Kieltäydyin jo aiemmin Taavan kanssa lähtemästä Göteborgiin erääseen tapahtumaan, kun sanoin, että en tiedä käden leikkauspäivää. Tänään sitten naurettiin, että mä tiesin tuon varmaan etukäteen kun leikkauspäivä on juuri se päivä kun Taava nyt lähtee sinne Göteborgiin.

Nyt on sitten ihanaa kun tiedän tuon päivän ja osaan mahdollisesti sanoa, että mihin voin osallistua ja mihin en  ja mitä pystyn tekemään. Helmikuulle en siis voi luvata yhtään mitään, kun en ole ihan varma, että kuinka pitkä on toipumisaika.

Jos jollekin on tehty tenniskyynärpääleikkaus (toimenpiteet mahdollisesesti ovat nämä: kalkin poisto kyynärpäästä, tulehtuneen osan poisto). Kertokaa kokemuksianne ko. leikkauksesta ja siitä toipumisajasta). Viikon päästä pitäisi mennä HYKS:n tapaamaan "nukkumattia".

Ihanaa kun pystyy taas todellakin miettimään jo kevättä ja sitä, että mihin pystyy osallistumaan ja mihin ei. Siis pystyn tulemaan sekä Riihimäen tapaamiseen ja myös Leimailutaivas -tapahtumaan, koska molemmat ovat tähän saakka olleet kysymysmerkillä :) EDIT: Lisäsin linkit tapahtumiin.

Maiju

Leikattu olkapääni (vasen) on kuntoutunut ihan aikataulun mukaisesti. Eilisestä lähtien olisin saanut aloittaa jo pienimuotoisen laajemman käytön, mutta 3 viikkoa sitten äityi (ei leikatun käden) kyynärpää pahaksi ja odottelin tuon 3 viikkoa, että meneekö ohi vaiko eikö mene. No ei mennyt ja kävin "rukoilemassa" lääkäriltä, että antaisi mulle lähetteen kortisonipiikkiin. Jouduin kyllä käyttämään kaikki keinoni, että sain sen lähetteen. Tänä päivänä lääkärit kiistelevät siitä, että kannattaako tenniskyynärpää vaivaan antaa sitä piikkiä vai ei. Vaiva on itselläni ollut jo 3,5 vuotta ja silloin kun se äitiyy pahaksi niin se ei meinaa millään mennä ohi (oire mikä tulee on se, että käsi ei mene suoraksi ilman kipua ja pienikin kieroliike sormissa tai kynän pitäminen aiheuttaa kivun kyynärpäähän). Olen joskus putkeen kärsinyt vaivasta jopa 4 kuukautta, kunnes lopulta olen sanonut, että pakko laittaa piikki. No sain lääkäriltä lähetteen ja tiistaina kävin hakemassa sen piikin ultralääkärin luona. Tämä ultralääkäri on tullut minulle tutuksi jo 3 vuoden aikana ja hän naureskeli, että katsoi papereista, että kumpaan käteen tällä kertaa ja onkohan taas kyseessä olkapää vaiko sitten kyynärpää... Sanoin, että toivon, että olkapäihin ei enää tarvitsisi piikkejä tunkea, koska nyt on molempia leikeltey ja tuota oikeaahan jo kaksi kertaa. No tällä kertaa tuolla kyynärpäässä näkyi kalkkikertymää ja tulehdusta. Kahteen paikkaa tungettiin sitä kortisonia. Koskaan ei ole näin pahaksi tuo kyynärpää mennyt piikin jälkeen kuin nyt. Joskus on olkapää mennyt todella toimntakyvyttömäksi muutamaksi päiväksi, mutta kyynärpään suhteen olen ollut onnekas ja tällaista ei ole tullut. Kokemuksesta tiedän, että pahinta vaihetta voi kesstää noin 3-5 päivää.

Nyt kuitenkin siis tilanne on se, että vasen käsi on vielä liikuntarajoitteinen sen leikkauksen johdosta ja tiettyjä juttuja en voi sillä tehdä vieläkään. Nyt on oikea käteni (jota olen nimittänyt koko ajan "terveeksi" kädeksi" myös liikuntarajoitteinen, koska ei mene suoraksi eikä kykene laittamaan koukkuun. Siksi vetäydyn pariksi päiväksi sohvan nurkkaan katsomaan ne lukuisat ohjelmat, joita on DVD:lle nauhotettu, joten älkää odottako minulta mitään pariin päivään. Sähköpostia yritän lukea ja mahdollisesti vaihtopörssin tietoja päivitellä, kun niistä vinkkaatte.

Mutta pärjäillään :)

Maiju

Yhden yön kun nukun saan sanoa hyvästit kantotyynylleni. Kantotyynyhän on ollut osa minua viimeiset neljä viikkoa (nopeasti aika menee).

Ihanaa kun takki mahtuu taas päälleni ja saan jopa takin kiinni :) Tätä osaa arvostaa vasta sitten kun sen on kokenut itse. Ihanaa kun vaatteiden päälle pukeminenkin hieman helpottuu. Nyt pitää sitten itse muistaa vetää rajat käden käytölle. Pitää muistaa, että kättä ei saa nostaa vyötäröä ylemmäksi kuukauteen (tosin ei se välttämättä nousisikaan). Edeleenkään siis kättä ei saa käyttää kuin rajoitetusti.

Iloisin mielin huomista odotan, mutta kokemuksesta tiedän, että särky voi palautua käteen nyt kun käsi taas pääse liikkumaan asennoissa, joihin se ei ole kuukauteen tottunut, mutta eiköhän tämä tästä :)

Tälle siis sanon huomenna hyvästit :)

 (pieni Diacorin mainos)

Maiju

Nyt jo vähän pystymmässä asennossa. Pahimmat kivut ovat jo helpottaneet. Kun vaan muistaa ottaa särkylääkkeet ajoillaan. Useampi päivä siis mennyt tuossa uudessa makuupaikassani, joka on tehty sohvalle. Siitä on ollut hyvä katsoa TV:tä. Se on ollut niitä ainoina asioita, mitä on viitsinyt tehdä. Yhdellä kädellä lukeminenkin on makuulla vaikeaa kun on vain yksi käsi toiminnassa.

Viikolla sain Nurmitintiltä mukavaa postia, eli nämä stanssit. Kiitos.

Olkapää siis operoitiin keskiviikkona. Tarkoitus ei siis ollut viipyäkään pidempään sairaalassa kuin se leikkauspäivä eli samana päivänä ne nykyään ulos heittää, jos ei mitään ihmeempi satu :)

Mulla oli määrä olla sairaalassa klo 7.30. Kello 8 jälkeen mut jo vietiin leikkaussaliin. Klo 10 jälkeen heräsin nukutuksesta ja 11 jälkeen mut kuskattiin osastolle. Siitä sitten noin 2 tuntia, kun olin selvinnyt vähän pahasta olosta niin pääsin jo kotiin noutajan kanssa. Näinhän se meni edellinenkin leikkaus. Olkapäähän tehtiin vähän lisätilaa eli luusta sheivattiin vähän ylimääräistä, jotta olkanivel mahtuu liikkumaan olkakuopassa. Sen jälkeen kävi niin kuin kävi toisessakin kädessä että olkapää tuli löysäksi ja siihen piti rakentaa kannattimet, jotka kannattavat olkapäätä. Näinhän mulla tehtiin myös oikeassa kädessä, mutta siinä jouduin käymään kaksi eri leikkausta. Tämän vasemman käden kanssa oltiin siis viisaampia ja osattiin katsoa tilanne heti leikkausvaiheessa.

Sairaslomaa on nyt 29.2. saakka. Yleensä tällaisissa leikkauksissa sairasloma on vähintään 3 kuukautta. Joten katsotaan mitä lääkäri sanoo helmikuun puolen välin paikkeilla kun mulla on tarkastusaika. Luultavasti jatkuu vielä sinne maaliskuulle.

Onneksi mulla on kuitekin vapaana kätenä nyt tuo oikea käsi, niin en ole niin avuton kuin viimeksi, kun piti kaikki toiminnot opetella tekemään vasemmalla kädellä.

Nyt lähden tuon "omaishoitajani" kanssa leffaan katsomaan Sooloilua leffaa. Toivottavasti ei käy niin kuin Taavalle, että joku valittaa jos vähän sattuu leffassa naurattamaan :)

Maiju

Olen kotona. Tehtiin se isompi leikkaus. Toipumisaika siis taas pitkä. Parempi, että tulee yhdellä leikkauksella kuntoon. Nyt lepäämään.

Tilanne siis tämä (tosin tämä vuoden vanha kuva). Ja nyt kyseessä vasen käsi.

Maiju

Olen taas vaihteeksi menossa olkapääleikkaukseen. Olen muutamien kanssa sopinut jotain leimasinkuvavaihtoja tyyliin joulun jälkeen. Minulla on tasan viikko aikaa hoidella noita juttuja, koska leikkaukseen siis olen menossa 2.1. eli heti uudenvuoden jälkeen ja sitten en usko, että ihan heti leimailen mitään (tosin nyt kyseessä on vasen käsi, mutta silti).

Tämä leikkausaika sovittiin jo pari kuukautta sitten ja nyt sitten iskee kohta se samanlainen jännitys päälle mitä viime vuonnakin vastaavaan aikaan. Tosin nyt ainakin tiedän, että lääkäri on hyvä ja tekee yhdellä leikkauksella sen mitä viimeksi jouduttiin tekemään kahdessa eri leikkauksessa. Eli vasemmassa kädessä on sama vika kuin oli alunperin tuossa oikeassakin kädessä eli ahdas olkapää. Viimeksihän kävi niin, että kun leikattiin ahdas olkapää (eli tehtiin lisätilaa olkanivelelle) niin tuloksena oli sitten löysä olkapää. Onneksi nyt olen menossa siis suoraan tämän erään spesialistilääkärin leikattavaksi ja hän sanoi, että hän katsoo heti leikkausvaiheessa, että jos on vähäisintäkään riskiä, että tulee löysäksi, niin tekee samantien kannattimet siihen olkapäähän. Eli pitäisi siis yhdellä leikkauksella tulla kuntoon.

Mutta siis laittakaahan sähköpostia, jos oli niitä vaihtoasioita vielä hoidettavana :)

Maiju

Pakko vähän kirjoitella kuulumisia kun joku aina kyselee, että miten nyt menee :o)

Olen viihtynyt todella hyvin tuolla "uusvanhassa" työpaikassani. Oli kuin olisin  kotiin mennyt takaisin. Edes se, että olen joutunut opettelemaan uusia töitä ei ole minua stressannut. Jotkut asiat ovat kaivautuneet muistin kätköistä takaisin ja monia asioita siis olen opetellut. Mä olen nauttinut mun lyhyestä työmatkastani ja siitä, että liikuntamahdollisuudet ovat niin lähellä työpaikkaani, että on ollut helppo mennä vesijuoksemaan 3 kertaa viikossa ja tällä yrittää pitää noita olkapään lihaksia kunnossa.

Käden tilanteesta on myös kyselty. Se leikattu olkapää alkaa olla jo kunnossa, tosin sitä joutuu varomaan (ja varmaan lopun ikää), mutta kaikki ne yösäryt ja melkein kaikki liikkeestäkin tulevat kivut ovat poissa. Liikerajoituksia siihen käteen kyllä tulee jäämään, mutta sitä en pidä läheskään niin pahana kuin niitä jatkuvia kipuja. Leikatun käden kyynärpäähän mulla on ollut myös "heikko kohta" ja sehän äitiyi taas huhtikuussa pahaksi ja toukokuussa siihen iskettiin kortisoni piikki. No se piikki ei kauheasti tehonnut kun se pistettiin vastaanotolla ilman ultraääniohjausta. Nyt kävin sitten tiistaina hakemassa ultraääniohjauksessa parit piikit kyynärpäähän ja yhden piikin tuohon toiseen olkapäähän. Toinen olkapäähän on myös kipeä ja sen kanssa olen yrittänyt vain vetkutella, mutta nyt päätin, että otan sen piikin, jotta sen saisi edes kuukaudeksi rauhoittumaan. Ultralääkäri kyllä uhkasi, että hän haluaa sen syksyllä nähdä vielä ultralla ja sitten mahdollisesti laittaa eteenpäin. Sanoi, että sen kanssa ei saisi odottaa niin kauan kuin tuon oikean kanssa tehtiin. Usein kun leikkausta vetkutellaan niin toipuminenkin on hitaampaa. Luultavasti siis sille täytyy tehdä jotain, koska se ei parane vain odottamalla.

Kädentaitorintamalla olen ollut hyvin laiska. Kun tuo kyynärpää on reistaillut eikä kunnolla mene suoraksi niin en ole suoraan sanoen viitsinyt rasittaa sitä enempää kuin työssä jo joudun tekemään.  Katsellaan nyt kun kortisoni alkaa puremaan, josko jotain saisin aikaankin.

Maiju

Kävin tänään sitten siellä ortopedin vastaanotolla. Sairaslomaa jatkettiin toukokuun loppuun saakka. Olisi jatkettu kesäkuulle saakka, mutta sanoin, että haluan vain sen toukokuun loppuun.

Ortopedi iski kyynärpäähän kortisonia, jotta saataisin tuo jo kuukauden kiukutellut kyynärpää taas rauhoittumaan. Lääkärin mukaan kyynärpäänkin pitäisi rauhoittua kun saadaan tuo olkapää kuntoon kokonaan. Kuulemma 90 prosentilla olkapääongelmaisista temppuilee myös tuo tenniskyynärpää. Eiköhän tämä tästä. Nyt pitää olla sitten muutama päivä taas liikkumatta, koska kortisonin laittamisen jälkeen pitää pari päivää rauhoittua, joten huomenna en pääse sitten vesijuoksemaan.

Maiju

Kirjoittelen vähän tuon käden kuulumisia välillä kun tiedän, että näitä käsivaivasia käy lukemassa näitä käteni toipumisjuttuja. Nyt ollaan siinä tilanteessa tuon käden kanssa, että välillä on jopa jo ihan hyviä päiviäkin, mikä on sikäli positiivista, että niitä ei ole kauheasti ollut 2,5 vuoden aikana. Sitten taas tällaisen hyvän päivän jälkeen tulee "huono hetki" kuin salama kirkaalta taivaalta. Esimerkiksi maananataina kun olin kaupassa ja seisoin paikoillani, yhtäkkiä tuli olkapäähän kauhea viiltävä kipu (aivan kuin olisi puukolla vedetty). Sen jälkeen jokaisella askeleella olkapäähän sattui ihan kauheasti. Yritin pitää kättä laukun hihnan välissä niin, että ei joutuisi jokaisesta tärähdyksestä kärsimään. Kotona sitten kaivoin tuon leikkauksen jälkeisen kantositeen esiin ja illalla oli se pahin kipu sitten ohi.

Eilen taas sama juttu, mutta hieman lievempänä. Joskus kun nauran niin olkapäähän tulee pieni heilahdusliike, josta käsi ei tykkää. Joten Taavalle pieni varoituksen sana, mun pitää lopettaa nauraminen :o)

Joten kyllä tässä vielä tuota toipumista on edessä. Yleensä leikkauksen jälkeiseen toipumiseen menee kuulemma puoli vuotta. Nythän ollaan kuitenkin vasta reilun 3 kuukauden päässä leikkauksesta. Joten ehkä tämä tästä vielä, toivottavasti vain toipuminen etenee niin kuin pitää. Ensi viikolla mulla on puhelinaika lääkärille ja sitten katsotaan, että mitä lääkäri tykkää näistä "oireistani".

Jos on joku, jolla on saman tyyppisiä oireiluja ollut, niin kertokoon, että mistä on johtunut. Mulle voi laittaa myös sähköpostia, jos ei viitsi kommentoida tänne.

Maiju

Ajattelin vähän kirjoitella tuosta olkapäästäni. Saan aika paljon sähköpostia vastaavassa tilanteessa olevilta, jotka ovat leikkakseen menossa ja heitä askarruttaa monet asiat ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeenkin.

Itselläni siis leikattiin olkapää 8.1. ja mun diagnoosina oli löysä olkapää. Olkapäähän tehtiin kapselit, jotka kannattavat sitä olkapäätä. Leikkauksen jälkeen mulla oli kantoside 4 viikkoa. Jonka jälkeen 5.2. kantoside otettiin pois ja liikeratojen kanssa oltiin vielä tarkkoja seuraavat neljä viikkoa.  Vasta 6.3. sain sitten luvan alkaa kuntoututtaa kättäni. Kuntoutukseni muodostuu aika pitkälti vesijuoksusta, sauvakävelystä (aloitin tällä viikolla), kuminauhajumpasta. Tällä hetkellä on hyvin tärkeää, että käyttää sitä kättä, jotta ei jämähdä paikoilleen, usein voi tällaisten leikkausten jälkitilana tulla jäätynyt olkapää, jolloin olkapää jämähtää paikoilleen. Tuosta sauvakävelystä sen verran, että ortopedini sitä mulle ehdotti. Itse en oikein "lämmennyt" ensiksi ajatukselle, mutta tällä viikolla päätin, että kokeilen. Siinä vaan joutuu vähän tarkkailemaan, että kuinka lujaa sen kepin iskee maahan. Eli pehmeät liikkeet niin hyvin menee. Tuntuu jopa parantavan liikerataa. Mulla meinaan on ongelmia siinä, että käsi liikkuu taaksepäin vielä tosi huonosti. Sitä liikerataa pitäisi jollain tavalla yrittää parantaa.

Kantositeestäkin on kyselty, että miten sen kanssa pystyy elämään. Kyllä siihen tottuu. Kantositeenhän saa ottaa pois aina suihkuun mennessä ja pukeutuessa. Kun neljä viikkoa oli sitä kantosidettä pitänyt niin nukkuminen ilman sitä tuntui alkuksi oudolta. Kantoside kuitenkin lopulta lepuutti aika hyvin sitä kättä. Huomasin vasta sen oikeastaan sen jälkeen kun kantoside piti jättää pois.

Nyt on siis leikkauksesta kulunut reilut 2,5 kuukautta Omalla kohdallani kuntoutus on hyvin "aaltomaista". Toissa viikolla tilanne oli todella paha, en saanut öisin nukuttua. Lääkärin mukaan juuri öisin ja aamuisin tilanne on aina pahempi, kun käteen kerääntyy nestettä.  Eli viime viikolla oli tunne, että ei tästä taas tule mitään. Sitten tilanne taas helpottui. Eilen juuri ajattelin, että joko tämä tästä alkaa menemään parempaan suntaan. No viime yönä taas tuli muistutus siitä, että ei kunnossa olla kuitenkaan vieläkään. Valvoin varmaan 2 tuntia viime yönä tuon käsisäryn kanssa. Nyt päivällä taas on parempi. Tänään olenkin sitten taas pitänyt "lepopäivän" ja viettänyt päivää television ja lehtien parissa.

Monet kyselevät paljon noista leikkauksen jälkeisistä säryistä. Särythän ovat aina hyvin yksilöllisiä ja hyvin paljon riippuu siitä oman käden vaivastakin. Nyt kun mulla oli tämä huippuortopedi, joka hoiti tämän toisen leikkauksen niin selvisin huomattavasti pienemmin kivuin leikkauksen jälkeen kun edellisessä leikkauksessa. Tosin silloinhan multa leikattiin ahdas olkapää eli tehtiin lisätilaa tuolle olkapäälle. Silloin leikkauksen jälkeiset kivut olivat kovemmat, mutta onneksi nykyaikaisilla särkylääkkeillä kuitenkin yleensä saadaan tuo kipukin kuriin.  Tärkein sääntö on se, että "vain otettu lääke auttaa". Tosin itse olen huomannut sen, että usein illalla otettu lääke ei pidä koko yötä sitä särkyä poissa.

Toivottavastii tämä toi vähän valaistusta asiaan muille samassa tilanteessa oleville. Kyllä minulle saa sitä sähköpostiakin laittaa. Autan ja neuvon, jos vain kykenen.

Maiju

Vaikka lupa tuli askartelemiseen, niin en ole vielä edes ehtinyt. Eilen pariin kertaan oli asiaa Malmille ja sinne menin molemmilla kerroilla kävellen, kun kerran lupa liikkumiseen annettiin. No eihän tuonne ole matkaa kuin 3 kilometriä, mutta hyötyliikuntaa pitää alkaa taas harrastamaan. Se ei ole kuitenkaan liikkunnasta sieltä pahimmasta päästä :o) Jännä, että lääkäri olisi antanut luvan jo sauvakävelyynkin, tosin itse sanoin lääkärille, että sen jätän kyllä myöhemmäksi. Hänkin kyllä sanoi, että sauvakävelyssä on paha se tömähdys, joka tulee kun sauvan iskee maahan. Joten suosiolla kuljen vielä ilman sauvoja, niin kauan kuin siltä tuntuu. Pääsee sitä eteenpäin ilman sauvojakin.

Tänään pitäisi lähteä kokeilemaan sitä vesijuoksua, että mitä se käsi tykkää. Pitää aloittaa 20 minuutilla. Hyvin tarkkaan olen lääkäriltä nyt kysellyt, että mitä saa tehdä?, onko vaaraa, että tekee liikaa?, ei tieten tahtoen halua tällä kuntoutuksellakaan aiheuttaa käden kanssa ongelmia. Sen tiedän jo etukäteen, että käsi tulee oireilemaan enemmän nyt seuraavien kuukausien aikana kuin viime kuukauden, jolloin käsi on ollut vain "levossa".

Olen miettinyt kovastikin, että nyt kun tuota sairaslomaa jatkettiin, että voinko nyt hakea sitä työpaikkaa. No en enää mieti, koska sain tänään tekstiviestin, että virat ovat haettavissa... Soitinkin sitten, että nyt tilanteeni on se, että sairaslomaani on vielä jatkettu. Ortopedi väläytteli vielä, että ei tiedä, että vielä jatkuuko myös toukokuunkin. No siis mua kannustettiin joka tapauksessa hakemaan sitä paikkaa sairaslomastani huolimatta.  Ehkä se onkin niin, että sitä voi sitten ilmoittaa, että tilanne on tämä. Tiedän kuitenkin, että kun tämän käden kanssa jaksaa nyt muutaman kuukauden odottaa niin siitä voi tulla vielä todella hyvä käsi (ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu). Ortopedikin sanoi, että puoli vuotta on sellainen aika, mikä pitää antaa tuon käden kuntoutumiseen. Hänen mielestään olisi tyhmä lähteä töihin kesken kaiken, koska kuntoutuminen hidastuu ja silloin vie pidemmän ajan saada käsi kuntoon.

Eli eiköhän tämä tästä olotila taas tästä ala kulkemaan eteenpäin.

Maiju

Kävin tänään lääkärissä tuon olkapään tiimoilta. Kyseessä oli tarkastus, jossa nähdään, että miten olkapää on parantunut tuosta tammikuisesta leikkauksesta. Itse menin hyvin positiivisella mielellä ortopedin luokse ja kerroin iloisena, että kuinka hyvin on pari viikkoa mennyt. Lääkäri naureskeli, että sinä olet onnellinen, että kun leikkauksesta on kulunut jo kaksi kuukautta ja lääkäri taasen oli sitä mieltä, että leikkauksesta on kulunut vasta kaksi kuukautta.

Tällaisen olkapääleikkauksen parantumisprosessi kuulemma kestää noin kuusi kuukautta. Minä olin vain iloinen siitä edityksestä mitä olkapäässäni on nyt ollut.

Nyt vihdoinkin sain luvan kuntoutuksen aloittamiseen. Eli nyt saan aloittaa vesijuoksun ja muut hellävaraiset jumpat. Vielä ei suositella esimerkiksi kuntosaliharjoittelua ja lisäksi kaikki sellaiset liikkeet, joissa voi tulla riuhtaiseva liike ovat pannassa.

No sain myös luvan askartelemiseen. Kaikessa tekemisessä on kuunneltava kehoaan ja jos jostain tekemisestä tulee kipua niin sitten pitää vähän rajoittaa. Kättä pitää siis käyttään normaaliin tapaan, tuo on se tapa, jolla käsi saataisiin taas suhteellisen toimivaksi.

Sairaslomaa jatkettiin huhtikuun loppuun saakka. Vasta bussissa oikeastaan ymmärsin tuon jujun, että miksi sairaslomaa jatkettiin ja se oli se, että enhän mä ole oikeastaan mitään tehnyt pariin kuukauteen, joten enhän minä edes tiedä, että miten käsi reagoi tuohon liikkeeseen ja tekemiseen.  Öisin kättä särkee, mutta se johtuu siitä, että olkapäähän kerääntyy nestettä kun käsi on paikoillaan. Nyt vain odottelemme, että kaikki nämä kipuilut loppuvat. Kuulemma puolen vuoden päästä leikkauksesta voidaan alkaa jo olla ilman kipujakin.

Tosi positiivisella mielellä olen ja uskon vakaasti, että tästä tulee vielä toimiva käsi :o)

Maiju

Yritän ainakin kerran viikossa kertoa, että mitä mulle kuuluu. Tiedän, että työkaverit käy täällä välillä katsomassa, että kuuluuko mitään.

No tällä viikolla olen huomannut jo "edistymistä" tuon käden suhteen. Päivät ovat jo aika hyviä, öisin heräilen särkyyn ja siihen, että on pakko suoristaa kädet, koska öisin mulla on tapa koukistaa käsi ja silloin särky alkaa. Sitten kun ojennan käden niin sitten se helpottaa. Tällä viikolla on jo lupa nostaa kättä ylöspäin. Jännä juttu, että sen oikein tuntee, että mihin saakka voi käden nostaa, kyllä raja tulee vastaan. Enää kaksi viikkoa sitten pitäisi saada lupa liikkumaan. Toivottavasti kaikki menee niin kuin pitää.

Mä olen huomannut, että musta on tullut laiska. Koko sairasloma on suurimmaksi osaksi mennyt lehtiä lukien ja TV:tä katsellen. Heti aamusta käyn kaikki 20 kanavaa läpi, että mitä on tulossa miltäkin kanavalta, sitten nauhoittelen ohjelmia, jotka tulevat päällekkäin ja saatan tuntikaupalla katsoa TV:tä putkeen. No aiemmin ei ole oikein ollut aikaa tällaiseen. Nyt nautin ja lepään kaiken sen väsymyksen pois, mitä rasittava syksy on tuonut tullessaan.

Tässä laiskuudessa on omat ongelmansa, tulee ajateltua asioita liikaa. Soittelin jo yhtenä päivänä työvoimatoimistoon ja juttelin siitä, että jos tilaisin ajan ammatinvalintapsykologille. On meinaan jo vuosia ollut ajatuksissa vielä vaihtaa alaa näin keski-iän kynnyksellä. Sekään ei siis ole poissuljettu ajatus. Olen vielä ensi kuussa yhteydessä tuonne työkkäriin ja palaan asiaan kun on ajankohtaista.

Ihmettelen, että kuinka olen pystynyt olemaan "irti" noista näpertelyistä ja jotenkin se on ollut ihan helppoa. Muutamia ATC-kortteja olen tehnyt ja eilen illalla tein sammakon, mutta todella vähäistä on näiden viikkojen aikana ollut tämä näpertely. Toivottavasti tämä toimettomuus ei jää päälle :o)

Tuohon sammakkoon törmäsin ensimmäistä kertaa täällä. Sieltä löytyy myös linkki ohjesivulle.

Maiju

Mun blogin pito on nykyisin vain olkapäätä ja ostoksia :o), mutta ei elämässä tällä hetkellä kauheasti muuta tapahdu (ja sitten tuota painonhallintaa, mutta se on toisessa blogissa).

Lauantai-iltana oltiin lähdössä kotiin äidin luota, no Laku pyöri tapansa mukaan jaloissa. Jossain vaiheessa se olikin niin lähellä, että astuin pienen tassun päälle talvikengilläni. Laku vingahti ja minä säikähdin niin, että käsi vaan heilahti. Hitsi kun sattui leikattuun käteen. Seuraava yö olikin sitten aika pitkälti valvomista ja koitin hyvää asentoa kädelle. Eilen sitten keksin, että laitan kantositeen käteen ja sillä sainkin sen kivun rahoittumaan. Viime yö menikin ihan hyvin, vaikka etukäteen vähän stressasin, että miten menee. Sain suhteellisen hyvin nukuttua.

Tämä käden toipuminen on todella ala- ja ylämäkeä. Välillä on todella hyviä päiviä ja öitä ja sitten taas todella pahoja.

Tästä taas opimme, että saa olla todella varovainen tekemisissään ja liikkeissään, koska pienikin virheliike kostautuu. Eipä tässä taas muuta tällä erää.

Maiju

Tulin juuri kotiin sieltä ortopedin vastaanotolta.  Nyt käsi on siinä tilanteessa, että liikeratani ovat edellenkin hyvin rajoitetut. Saan nostaa kättä suoraan eteenpäin ja hieman sivulle. Muuta ei sillä kädellä tehdä. Kiellettyjä ovat kaikki liikkeet, joissa vähänkään pitää kättä ojentaa taaksepäin (mm. turvavyön kiinni laittaminen, erilaiset taaksepäin taivutukset syystä tai toisesta). Näillä eväillä pari viikkoa, jolloin saan pienen liikkeen lisätä. Kaikenlainen liikunta on edelleenkin kiellettyä vielä kuukauden ajan. Kuulemma kuukauden päästä saan yrittää vesijuoksua, mutta sitä ennen on tapaaminen lääkärin vastaanotolla.

Sairaslomaa jatkettiin maaliskuun loppuun saakka. Tämä on aika tyypillinen sairasloman pituus kun diagnoosina on löysä olkapää. Kysyin lääkäriltä sitä, että voiko tällainen löysä olkapää oireilla ahtaututena. Hän oli sitä mieltä, että mulla ei koskaan olisi ahdasta olkapäätä ollutkaan. Aika jännä juttu, kun sillä diagnoosilla se olkapää leikattiin viime toukokuussa. Mielenkiintoista ettenkö sanoisi :o). Tosin mä luotan tähän ortopediin enemmän kuin muihin yhteensä, joten luultavasti on oikeassa, että on koko ajan hoidettu väärin. Näin kuvia mun olkapäästäni, joita oli leikkauksessa otettu. Ortopedi kertoi, että kuinka se olkapää on koko ajan liikkunut pois paikoiltaan/paikoilleen/pois paikoiltaan jne... Siksi mulla oli koko ajan niitä limapussin tulehduksia, joista en päässyt eroon. Tuo hankaus oli aiheuttanut myös ne rispaantumiset siellä jänteessä. Aika selkeitä kuvia oli noista saatu ihan valokuvien tasoisia.

Tällaista siis nyt ja näillä eväillä siis mennään taas eteenpäin. Eli vesijuoksusta saan siis edelleenkin vain haaveilla.

Maiju

Vähiin on jääneet kirjoittamiset, koska tosiasia on se, että ei ole ollut mitään kirjoitettavaa eikä esitettävää.

Tänään jätin kantositeen pois, koska oli tasan neljä viikkoa olkapääleikkauksesta. Huomenna on sitten lopputarkastus. Katsotaan mitä lääkäri sanoo. Käsi on ollut kantositeessä aika hyvä, eikä pahemmin ole kipuja ollut. Nyt kun kantositeen otti pois niin särkykin alkoi. Olen koko päivän yrittänyt ottaa todella rauhallisesti ja suurin osa toiminnoista edelleenkin menee vasemmalla kädellä.  Nyt vain siis odotellaan, että mitä lääkäri huomenna sanoo tilanteesta. Käteen tulevat kiertoliikkeet ovat edelleenkin pahoja ja aiheuttaa irvistyksiä, joten niiden suhteen täytyy olla todella varovainen.

Odotan innolla kuntoutuksen aloittamista ja sitä, että pääsi jotain tekemäänkin. Toivottavasti pääsen jo tällä viikolla vesijuoksemaan ja muutenkin vähän liikkumaan.

Maiju

Toipuminen olkapääleikkauksesta on sujunut hyvin. Tällä viikolla (tiistaina) alkoi toinen ongelma, joka vain pahenee. Tiistaista lähtien olen kärsinyt kauheasta niskakivusta, joka oireilee pahoinvointina ja huimauksena. Maailma pyörii silmissä ja on koko ajan sellainen tunne, että oksennan.

Mulla on vuosien päätetyön ja aikoinaan konekirjoitustyön johdosta tullut niskaan patti, joka aika ajoin oireilee pahastikin. Tämä patti ikään kuin kerää nestettä itseensä ja silloin alkavat ongelmat. Eli kärsin mm. jännityspäänsärky oireista ja pahoinvoinnista tämän takia. Tuo patti on pahimmillaan ollut niin kipeä, että siihen ei ole voinut koskea sormellakaan ilman, että huusin. Reilut 2 vuotta sitten jouduin hakemaan sairaslomaa kun tilanne oli se, että mä olin kärsinyt monta viikkoa "kauheasta" päänsärystä ja pahoinvoinnista. Sanoin lääkärille, että hän määräisi sellaiset lääkkeet, että pääsisin siitä kauheasta tunteesta. No hän määräsikin. Määräsi sellaiset lääkkeet, jota yleensä annetaan syöpäpotilaiden kivun hoitoon. Otin illalla yhden nukkumaan mennessä ja aamuyöstä heräsin vastaavanlaiseen tunteeseen mitä viime yönä. Kaikki heilui ympärillä, seinää tukien pääsin silloin ylös sängystä. Tuskaa teki silloin se, että mulle oli tilattu fysikaalinen hoito sille aamulle ja mä hoin vain mielessäni, että "miten mä selviän kaupunkiin". No selvisin kyllä ja ensimmäiset sanat olivat fysioterapeutille, että "mulla on sitten ihan kamala olo". Fysioterapeutti silloin yritti pikkusen "avata" tuota patista johtunutta oloa. Sillon ensimmäisen kerran päädyimme kokeilemaan myös akupunktiota vaivaan.  Tuo hoidon jälkeen kun lähdin fysioterapeutilta kohti kotia mietin, että miten selviän oksentamatta. No enhän mä selvinnytkään. Heti kun selvisin ulos sieltä fysioterapeutilta niin se oksentaminen alkoi ulko-ovella. Sitten taistelin junassa, että pääsenkö oksentamatta junamatkan, no selvisin nipin napin ja oksentelin sitten taas juna-asemalla. No sitten seuraava etappi oli äidin luokse, joka asui juna-aseman vieressä. Hopuin äidin luokse ja sanoin, että mun oli pakko tulla välillä lepäämään, että pääsen kotiin saakka. Siellä sitten oksentelin parit kerrat. Kunnes ajattelin olon olevan sellainen, että pääsen kotiin saakka. No pääsin nipin napin kotiin ja sitten taas oksentelua. Sitä sitten tapahtuikin ihan sujuvasti tasaiseen tahtiin, oksentelua, nukkumista, oksentelua, nukkumista. Uskon vieläkin vakaasti, että pahimmat oireet aihetti se lääkärin määräämä kipulääke, voitte vain arvata, että otinko toista tablettia? No en ottanut.  Akupunktiosta oli tuohon vaivaani pitkä aikainen apu, mutta ikäväkseni se fysioterapeuttini muutti Kouvolaan ja en ole löytänyt yhtä hyvää akupunktiohoitajaa sen jälkeen.

Viime yönä heräsin taas tuohon kauheaan oloon. Yöllä valvoin pari tuntia ja yritin löytää helpotusta oloon. Kun silmät avasi niin maailma alkoi pyörimään ja oli pakko hakea vati viereen, kun tuli olo, että kohta oksennan. Kävin lämmittämässä viljatyynyn mikroaaltouunnissa ja yritin sillä lievittää tätä pahaa oloa. Yritin hieroa terveellä kädellä tuota pattia ja kosketus teki todella pahaa, mutta jollain tavalla helpotti vähän oloa. Patti on alkanut vaivaamaan varmaankin johtuen tuosta kantositeestä, jota joutuu kantamaan 24/7, eikä tuo käden "kantaminen" ole ihan kevyttä puuhaa. Joskus otan tuon kantositeen niskan takaa pois ja tuntuu, että olo kevenee huomattavasti. Fysioterapeutti mulle silloin havainnollisesti kertoi, että ihmisen pää painaa 5 kiloa ja niska joutuu aika moiseen rasitukseen sitä kannatellessaan ja varmaan on nyt tuon käden kantamisen laita samoin.

Sain onneksi sitten uudestaan nukuttua ja herätessäni olo hieman parempi eli huimaus on poissa. Todella inhottava vaiva. Enkä oikein uskalla hakea tuohon nyt apuakaan. Pitää miettiä lääkärille soittamista, että uskallanko hakea tuohon pattiin apua nyt, kun tuo olkapää on juuri leikattu. Kaikkea sitä ihmiselle tuleekin vaivaksi.

Maiju

Pakko välillä tulla kertomaan kuulumisia. Päivä päivältä huomaan, että kaikki menee paremmin ja paremmin. Olen jo alkanut syömään vasemmalla kädellä aika hyvin ja muutenkin asiat sujuvat päivä päivältä ja yö yöltä paremmin ja paremmin.

Keskiviikkona olin kässäkerhossa mukana. Muut nauroivat, että kun ei pysty keskittymään käsitöiden tekemiseen niin pystyy kuitenkin keskittymään syömiseen :o) (eikä sekään ole paha juttu ollenkaan). Oli mulla oma käsityö mukana, ihan siltä varalta, että jollain ei satu olemaan mukana ja joku ystävällisesti haluaisi neuloa minun kauluriani. Kivasti se minunkin käsityö edistyi kun se siirtyi neulojalta neulojalle. Marja sitä taisi suurimman osan tehdä. Kiitos vain kässäkavereille avusta, te olette jaloja :o)

Eilen tuli Diacorista lasku. Odotin n. 2.600 euron laskua, mutta tulikin sitten vaatimaton 3.330 euron lasku. No diagnoosihan vaihtui matkalla ahtaasta olkapäästä löysään olkapäähän ja löysässä pitää tehdä varmaan on enemmän työtäkin. No rahalla ei niin ole väliä, jos olkapään saa kuntoon. Kelalta saa jotain takaisin tuon lääkärinpalkkion osuudesta, joka oli 1.400 euroa.

Tällaista tänään. Kerron aina välillä, että mitä kuuluu ja miten edetään. Toiveet on kuitenkin korkealla, toivottavasti ei tule mitään takapakkia, mutta tällä hetkellä siis hyvä fiilikset toipumisen suhteen.

Maiju

Olen nyt kotona, leikkaus meni ihan hyvin. Käsi on nyt kantositeessä 4 viikkoa, koska jouduttiin ompelemaa, olkapää oli löysä ja siksi sitä ommeltiin. Nyt ei sen enempää, koska yksikätisenä ei ole helppo kirjoittaa. Onneksi kantoside on nätin punainen.

Palaan myöhemmin asiaan.

Tällaisessa "paketissa" se käsi siis on (vaikea löytää sopivia ulkovaatteita):

Maiju

Huomenna on sitten edessä se kauan odotettu olkapääleikkaus. Nyt on alkanut pieni paniikki iskemään. Sanoin äsken Penalle, että "mitä jos mä en herää ollenkaan nukutuksesta". Pena sanoi, että "kyllä sä heräät  varsinkin jos ne puikkoja kilistelee". No ehkä pitää sanoa hoitajille, että  pitäkää puikot lähellä (heh, heh).

Leikkaus tehdään Diacorissa, ortopedinä on Harri Heliö, joka on yksi Suomen johtavia olkapääspesialisti. Olen sanonut monelle, että olkapääni tulee nyt kuntoon, jos on tullakseen. Pitää vain toivoa, että pääsisin näistä vaivoistani tällä leikkauksella. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Palaan kertomaan tilanteesta kun koitiudun, toivottavasti jo huomenna iltapäivästä.

Maiju

Olkapäähän on nyt sovittu uusi leikkauspäivä. Olisin saanut leikkauspäivän jo puolentoista viikon päähän, mutta työstä johtuvista syistä en sitä ottanut vaan toivoin tammikuun toiselle viikolle leikkauspäivää. No leikkauspäiväksi sovittiin 8.1.2007. Tällaista siis yksityisellä, edellinen leikkaushan tehtiin HUS:ssa ja melkein hermot sai menettää jonossa. Parasta musta on siinä, että saa tietää leikkauspäivän heti, eikä sitä, että olet jonossa kuukausitolkulla tietämättä ollenkaan, että koska mahdollisesti leikkauspäivä häämöttäisi.

Pitää vain toivoa, että olkapää kestää siihen saakka, vaikka edes kortisonin voimin jos ei muuten. Pelkkä tietoisuus siitä, että se ehkä tulee vielä kuntoon riittää minulle tällä hetkellä eli toivoa siis on.

Maiju

Viime viikon tiistainahan kävin ortopedin luona tuosta olkapäästä. Tarkoitus oli saada toisen ortopedin lausunto olkapään tilasta. Leikkaava lääkärihän mulle sanoi lopputarkastuksessa elokuussa, että "ei olkapää voi olla enää ahdas kun minä olen sen leikannut". Silloin jo oli otettu olkapäästä ultraäänikuvat, jotka näyttivät olkapään kuitenkin edelleen olevan ahdas. Syyskuussa otettiin ultra taas ja pistettiin samalla kortisonia ja edelleenkin näytti ahtaalta. Syyskuussa sitten hain lähetteen työpaikkalääkäriltä ja pyysin konsultaatiota eräältä suomen huippu ortopedilta, joka on hyvin arvostettu juuri olkapääasioissa. No siis tiistaina sitten kävin siellä ortopedillä, mutta kun en harmikseni ollut tajunnut, että olisi pitänyt pyytää röntgenkuvien ottamista, koska ne ei olleet koskaan kiinnostaneet aiempia ortopedejä. No tätä ortopedia ne olisi kiinnostaneet enemmän kuin ultrakuvat ja lausunnot, jotka oli mukana.

Ortopedi sitten antoi lähetteen mulle röntgenkuviin, joissa kävin viime torstaina. Tänään sitten ortopedi soitti ja sanoi, että "kuvista näkee, että leikkaava lääkäri on leikannut oikeasta paikasta, mutta liian vähän".  Sanoin lääkärille, että olen ajatellut, että jos se uudestaan leikataan niin haluan hänen sen leikkaavan. Olin päättänyt jo aiemmin, että jos uusi leikkaus tuleen niin en mene enää sen "harjoittelevan lääkärin" operoitavaksi ja varsinkaan kun lääkäri ei myönnä, että voisi hänen leikkauksen jäljiltä olla olkapäässä jotain vikaa. Menen siis yksityispotilaana ja maksan leikkauksen itse. Mulle on nyt pääasia, että saisin vain tuon käden kuntoon. Luultavasti sillä leikkauksella saataisiin sitten tuo kyynärpääkin rauhoittumaan. Nyt kun on yksityisestä lääkäristä kyse niin saan sitten itse miettiä, että koska sen leikkauksen haluan tehtävän. Mun täytyy työtilanteesta johtuvasta syystä venyttää sitä tammikuulle, toivotaan, että olkapää ei nyt kovin paljon alka temppuilemaan. Kortisonia pistettiin syyskuussa ja nyt on taas alkanut oireilemaan. Yleensä kortisonin vaikutus kestää noin 4-6 viikkoa ja nyt on kulunut tuo 6 viikkoa.

Tällaista siis tänään.

Maiju

Pakko taas pitää pieni tauko kädentaidoista, koska oikeasta kädestä taas vaihteeksi on tuo tenniskyynärpää äitynyt pahaksi. Ongelma antoi ensimmäiset merkkinsä jo puolitoista viikkoa sitten lauantaina, kun jouduin kantamaan olosuhteiden pakosta kauppakassin kotiin n. puolen kilometrin päästä (mieshän sen yleensä tekee, mutta oli silloin muualla). Sen jälkeen suunta ollut vain pahenemaan päin.

Nyt olen sairaslomalla tämän viikon ja yritän pitää näppini erossa kaikesta, mikä rasittaa kättä. Onneksi pääsen vihdoinkin ensi viikolla olkapääspesialistin vastaanotolle, jolta toivon apua olkapään / tenniskyynärpään ongelmiin. Lääkäri alkoi jo ehdottelemaan kuntoutusta, koska vaiva on ollut kohta 2 vuotta ja ärtyy pahaksi tasaisen välein.

Mutta koittakaahan elää taas ainakin viikko ilman minua.

Maiju

Kävin nyt aamusta tuolla olkapäänleikkauksen lopputarkastuksessa. Lääkärin mukaan tilanne voi pahentua muutaman kuukauden jälkeen leikkauksesta. Kuulemma toipuminen on sellaista vuoristorataa. Lääkäri sanoi, että mulla on kiertäjäkalvosimen rappeutuma, joka on pitkäaikainen vaiva. Nyt yritetään saada sitä kiertäjäkalvosinta kuntoon kuntoutuksella, sain lähetteen hänen suosittelemalleen fysioterapeutille. Tämä fysioterapeutti on kuulemma perehtynyt näihin vaivoihin.  Sain puolen vuoden päähän ajan tälle leikkaavalle ortopedille, vaikka kuulemma ei yleensä ole tapana  seurata tilannetta kuin tuohon lopputarkastukseen saakka. Onneksi sain, koska muuten olisi tullut sellainen tunne, että voi voi kun se käsi on kipeä ja ei voi mitään. Harmittaa ihan vietävästi, koska tuo käsi rajoittaa kuitenkin elämää kun se ei toimi niin kuin pitäisi. Kaikki voimaa vaativat asiat esimerkiksi lasin leikkaaminen ja monet muut asiat jäävät tekemättä kun käsi ei kestä. Viime viikolla muutin töissä työhuoneesta toiseen (muuttomiehet hoitivat kantamisen), mutta jouduin itse nostelemaan mappeja hyllylle yms. niin kyllä sen yöllä taas huomasi tehneensä. Eilen pesin vessan lattiia ja yöllä sen kyllä taas huomasin tehneeni. Kun tuo vaiva on kestänyt kohta kaksi vuotta niin kyllä se alkaa jossain vaiheessa ottamaan päähän. Olisi niin ihanaa kun pystyisi tekemään kaikkea mitä ennenkin.

Lääkärin mukana kun vaiva on kestänyt jo kaksi vuotta niin kuntoutusaikakin on sitten pitkä. Ei siis auta muu kuin odottaa, ehkä se käsi vielä joskus on kunnossa.

Maiju

Kävin eilen ultraäänitutkimuksessa tarkoituksena, että tuohon kipuilevaan käteen ruiskutetaan vähän kortisonia. Kyynärpäähän on ollut kipeä olkapääleikkauksen jäljiltä toukokuusta saakka. Tosin nyt viimeisellä viikolla on huomattavaa parantumista tapahtunut kyynärpäässä. Pyysin lääkäriä samalla vilkaisemaan tuota leikattua olkapäätä laitteellaan kun se on oireillut parin viikon ajan.

Yllätys, yllätys. Lääkäri totesi, että "täällä on sellaista, mitä ei enää pitäisi olla leikkauksen jälkeen eli ahtautta". Lisäksi olkapäässä näkyi bursaa eli tulehdusta ja nestettä sekä tietenkin se repeytymä mikä siellä on ollutkin. Tuntuipa vähän hassulta, että olkapää on leikattu, mutta vika on edelleenkin sama mikä ennenkin. Oireetkin ovat ihan samat kuin ennen leikkausta. Joten eipä ollut paljon siitäkään leikkauksesta hyötyä, vaikka alkuun se tuntui auttavan. Lopputarkastus on elokuussa ja pitää katsoa, että mitä se lääkäri siitä nyt sanoo.

Eli lasitöiden kimppuun ei pääse vieläkään tuolla kipeällä kädellä.

Maiju

Kovin on hiljaista tällä askartelurintamalla. Käsi on ollut kipeä ja olen viimeiset kaksi viikkoa yrittänyt vain sitä "kuntouttaa" ja yrittänyt miettiä kaikki konstit, jolla sen saisi kuntoon.

Perjantaina on sitten taas lääkäriaika ja olen miettinyt, että mitä nyt pitäisi ehdottaa. Joku antoi vinkin, että kannattaisi hakeutua toimintaterapeutin vastaanotolle, joka tekisin käteen sopivan tuen. Koska mulla on kädessä useampia vikoja niin ei oikein löydy valmiita tukia, jotka sopisivat mulle parhaiten.

Nyt olen kokeillut tenniskyynärpäähän omaa tukea ja nyt kun alkoi myös ranne kiukutella niin siihen hankin sellaisen rannetuen, jota käytän öisin ja välillä päivälläkin. Musta tuntuu, että hieman on tästä ollut nyt apua, koska jotenkin se pitää öisin käden parhaiten liikkumattomana ja eniten mua on tällä hetkellä vaivannut noi yösäryt ja aamuiset ongelmat kädessä. Lisäksi tosin oikea käsi ei tykkää olenkaan ojentamisesta. Kun käsi on suorassa niin kipu on kauhea. Joku jänne siellä nyt on varmaan todella tulehtunut. Jos jollain on jotain vinkkejä niin kertokaa. Seison vaikka päälläni jos se auttaa :o)

Mutta siis sain mä äsken yhden kortinkin tehtyä ensimmäinen melkein kuukauteen. No tämä oli sellainen viiden minuutin kortti, mutta laitanpa sen esiin, koska muutakaan en ole saanut aikaiseksi.

Maiju

Blogirintamalla tulee varmaan omalta osaltani olemaan hieman hiljaista seuraavien viikkojen aikana. Olen menossa huomenna olkapääleikkaukseen enkä usko oikein pystyväni seuraavien viikkojen aikana varmaan kovinkaan paljon askartelemaan.

Mutta katsellaan, että miten lähden tuosta leikkauksesta kuntoutumaan.

Maiju